Ikä on työelämän ajankohtainen keskusteluaihe. Eläkkeelle jäämisen ikärajat nousevat. Samalla, kun palkataan uusia, nuoria työntekijöitä, myös entistä iäkkäämpien määrä työelämässä lisääntyy. Toisin sanoen, yritys, joka kasvaa ja kehittyy ei pitkällä tähtäimellä onnistu rekrytoimaan jokaiseen tehtävään iältään nuorempia. Toki kasvukeskuksissa yrityksen toimintaedellytykset henkilöstön suhteen ovat aivan toiset kuin muuttotappioalueilla. Työelämän yleinen ikärakenteen kehitys näyttää kuitenkin siltä, että työelämään siirtyy vähemmän työntekijöitä kuin jää eläkkeelle.
Olemme ihmisiä, kehitymme eri tavalla, elämme eri elämäntilanteissa ja eri vaiheissa urakehitystä. Työelämässä ei tulisi lokeroitua biologisen iän perusteella, vaan kaikenikäisten tulisi voida työskennellä mahdollisimman tarkoituksenmukaisessa roolissa. Kun puhutaan iästä, ajatellaan nopeasti niitä kaikkein vanhimpia, vaikka pitäisi puhua eri-ikäisistä. Ja, iästä riippumatta, johtamisessa on kaikkien kanssa kyse arvostetuksi tulemisen tunteesta. Eri ikäiset tarvitsevat yksilöllistä johtamista. Miten oppisimme pois ajattelutavasta, että ikä = vanha? Työelämän haasteet sekä työntekijöiden ennakkoluulot ja vahvuudet ovat kyllä läsnä kaikissa ikäkausissa.
Ikä voi tarkoittaa monia asioita: tähän asti eletyn elämän pituutta sekä biologista, psykologista tai sosiaalista ikää. Kriittisimpänä kirsikkana kakun päällä on työmarkkinaikä, jolla tarkoitetaan sitä, miten eri työmarkkinatoimijat määrittelevät tietyn ikäisen henkilön sopivuuden johonkin tehtävään. No niin! Tässä tilanteessa on ikäasenteilla ja osaamisella käytössään valta, joka määrittelee, miten ikä tai muut moninaisuuden elementit huomioidaan jo ennen koko työsuhteen muodostumista! Rekrytoijat, HR-toimijat ja päättävässä asemassa olevat työnantajan edustajat määrittelevätkin sen, millaiseksi yrityksen ikähaitari muodostuu!
Millainen ikäasenne teidän työpaikallanne on? Tarkoitan ikään liittyviä myönteisiä, kielteisiä ja neutraaleja asenteita, jotka kohdistuvat yleensä toiseen henkilöön, kaikkiin sukupolviin ja ikäryhmiin. Työmarkkinatilanteiden kiristyessä tekee mieli kyseenalaistaa, onko millään yrityksellä tai organisaatiolla varaa olla huomioimatta ikäjohtamista, tarkastelematta ikään liittyviä asenteita ja kehittämään vaikkapa eri ikäisten yhteistyötä. Kenenkään ei pitäisi joutua puolustelemaan työkykyään ja osaamistaan pelkän ikänsä perusteella.
Meille jokaiselle tulee työssäoloaikana elämänvaiheisiin liittyviä odottamattomiakin jouston tarpeita. Silloin ymmärrämme toisiamme hyvin ja toimimme inhimillisesti. Miksi siis antaisimme ikäänkään liittyen missään vaiheessa vaikutusvaltaa teoreettisille, tai jopa kuvitelluille riskeille? Ikäviisas organisaatio mahdollistaa hyvällä ja joustavalla henkilöstöpolitiikalla nuorten, keski-ikäisten ja ikääntyneiden resurssiensa riittävyyden, työyhteisönsä monimuotoisuuden ja yhteisen menestyksen tulevaisuudessakin. Tätäkin asiaa voi yhdessä harjoitella ja kehittää!
